in the dark there's monsters waiting for you to come along and play


mä en ikinä ajattele sen kummemmin mitään syvällistä kun mä kuvaan.
ei mulla oo mitään teemaa tai syvällistä ajatusta jonka pohjalta mä lähen kuvaamaan,
mulla on vaan kamera, malli ja kaunis kuvailupaikka.

pari viikkoa sitten kun purettiin Elsin kanssa toistemme asioita ja mentiin kuvailemaan,
meidän ajatuksen jotenkin sopi täydellisesti tähän kuvailuympäristöön ja tunnelmaan näissä kuvissa.
mä oon kyllä ajatellut ajatusten purkamista kameran kautta, mutta oon aina päätynyt siihen että kirjottaminen purkaa paremmin mun ajatukset. siinä ulkopuolinen lukija myöskin saa helpommin mun fiiliksestä kiinni.
näissä kuvissa mä ehkä ekaa kertaa vuodatin tunteeni kuviin.
(toki Elsin kautta, koska jos se olisi hymyilly ja nauranu hirveesti nii se ei ois purkautunu tietenkään oikella tavalla)

kun mä jonkin asian puran ja käyn kunnolla läpi niin sen jälkeen mä unohdan sen.
sen takia mulla on kestänyt pari viikkoa ennen kun oon uskaltanu käydä näitten kuvien kimppuun.
se tunne on jo ohi, se on jo purattu, ei mua pahemmin huvittais enää palata siihen.
jos nyt vihdoin uskaltaisin. tässä teille kuvia kauniista Elsistä.





joidenkin kuvien ympärille voi keksiä näin jälkeen päin kaikenlaisia tarinoita.
näettekö tekin jossain kuvassa uljaan hevosen, jossain keskenmenon juuri saaneen naisen,
jossain rakkaansa hyvästelevän rakastajan ja jossain ihmisen joka nauttii synkästä elämästään, vaikka se onkin niin synkkää,
vai näettekö jotain aivan muuta?


2 kommenttia: