let's talk about photography {pt. 1}






valokuvaus on ainoo juttu, mitä mä pystyn tekemään vaikka olisin miten väsynyt tahansa.
kamerassa ja kauneuden kahlitsemisessa on jotain sellaista, joka saa mut superväsyneenäkin
tarttumaan kameraan. ja kun mä siihen kerran otteen saan, niin se pitää mut hunajan lailla
tahmeasti otteessaan.






kerran Maaritin kanssa kuvaillessa oltiin jo done meidän kuvailujen kanssa kun kotimatkalla
tuli vastaan kaikkia superkivoja kuvauspaikkoja, joten innoissani pysäytin meidät niihin räpsimään,
kunnes tajusin vähän ajan päästä että Maaritin huulethan on kylmyydestä violetit. parka pieni.
pystyn nyt jo kuvittelemaan kun ensi maanantaina kuvaillessani riisun jo kipeenä takkia ja huiveja
ja viivytän iltamyöhään Paulaa, jonka kanssa oon siis menossa kuvailemaan.






mun kamerassa (tai no, siinä linssissä jota eniten käytän) ei ole zoomia, joten kuvista tulee
aina samankokoisia. kamerani tuntien oon oppinu, minkä kokosia. tiedän pelkästään katsomalla
maisemaa, kuinka paljon siitä mahtuis kuvaan ja mikä jäis ulkopuolelle. kun kamera ei oo
mukana ja vastaan tulee jokin kaunis arkinen maisema, näen sen automaattisesti kuvana
kuvitteellisesti kamerani linssin läpi samalla ajatellessani: "tästä sais hyvän kuvan".







tärkein asia kuvissa on rajaus. se on vähän niinku mun little secret  valokuvaamisessa.
en koskaan jätä nilkkoja kuvan ulkopuolelle ja harvemmin asetan mallin keskelle kuvaa.
oon oikeestaan tosi tarkka sen kaa, että mistä kohtaa katkasen kuvan jos mallin koko
kroppa ei mahu kuvaan. mun motto on että kuvaajan kuuluu liikkua, ei niinkään mallin.







valona käytän vain aurinkoa. ei ikinä salamaa. harvemmin kuvaan sisällä, vielä harvemmin
oon päässy studioon. toisaalta sen kokemuksen harvinaisuus ei harmita, koska en tykkää ite
studiokuvauksesta melkeimpä.. yhtään.







tässä ainoa kerta, kun käytin peiliä. se oli kyllä sen verran hauskaa, että pitäis raahata
useemminkin peili mukaan kuvauspaikalle! (tai sit vaan ostaa sellanen oikee valokuvausheijastin
eikä tosiaan raahata mukana sellasta kokovartalopeili-nimitystä kantavaa peili-peiliä hahha)





vaikka mä oonkin kuvannu yhdet rippi- ja ylioppilaskuvatkin, oon mä silti ihan amatööri. joten ammattilaiset:
olkaa vapaasti ihan eri mieltä, miten nää hommat kuuluu hoitaa. (kuvissa komea isoveljeni & kaunis Heli)





toinen osa tulossa!

2 kommenttia: