LIFE on elämän ydin



HELLUREI!
Terkut kahelta tällaselta tytöltä Life-leiriltä ja tervetuloa lukemaan ajastettua postausta heh heh;)
Täällä me siis ollaan, luultavasti eletään elämämme huikeimpia hetkiä niin elävässä ympäristössä ja elävien ihmisten ympäröimänä kuin voi eläissään nähdä ja kokea ja eleillään elää!


Nääs elämä on laiffii, mut sitäkin varmemmin Life on elämää;)
Se on täynnä elämää ja se on meidän koko elämä. Melkeen. Tai no, ainaki tällä hetkellä, kun täällä kerran (eikä suinkaan viimeisen kerran) ollaan! Ryttylä on heinäkuun ja elokuun vaihteessa aivan must be -paikka!


PS.
Onhan täällä meidän lisäksi toki muitakin mahtavia ja eloisia ihmisiä, mutta kuten pienessä pääkopassanne pystytte varmasti päättelemään, koska tämä on ajastettu postaus, niin meillä ei ole vielä tarjottavana teille kuvia tältä suurenmoiselta leiriltä, joten meidän täytyi turvautua sen sijaan vanhoihin kuviin. Ymmärrättehän.


 tää on sellane facebookin "like when you see it"-kuva:D

Viikon päästä näämme taas, turisevat kamusemme!

Terveisit ystävänne
Saara & Anni

golden hours and rocks


Tällainen pieni throwback-kuvaoksennus tähän väliin.
Palataan siis ajassa noin kuukausi taakse päin, kun me käytiin purjehdusreissulla upean 'kultaisen valon' aikaan vierailemassa majailemamme saaren viereisessä sileäkallioisessa saaressa.
Bautsika bauw vauw!


ei golden houria turhaan kuvailla kullan värillä! noikin kalliot hohti kauniin vanhvan kultasina♥
perus iskä.

hungala-pugala

vitsin tanssija. ois se iha kiva jos omaki kroppa notkuis kaiken maailman kivoihin liikkeisiin ja asentoihin. grauh

Hai-saappaat, aina päällä joka säällä!

oih, merellä auringonlaskut on niin kauniita!
ja sitten olikin jo aika palata takasin omalle veneelle :)

vuodet & vuodenajat

2010

2011
2012
 
2013

vaikka vuodenajat on vaihtunut, vuodet on vieriny ohi ja mä olen muuttunut ajan saatossa,
niin yks asia ei oo muuttunu: tässä sitä vieläkin istuskellaan.
millon huolellisesti aseteltujen tyynyjen päällä, millon syksyisten vaahteran lehtien, milloin ulos raahatun keittiöjakkaran ja milloin kevätkukkien päällä.
mun laiskuus ei oo kadonnu minnekkään
hah. :D

Meet me in the garden



mä tuun olemaan tulevaisuudessa tosi kiitollinen tästä meidän kesähuvilasta, sitten kun me asutaan Helsingissä
tää tulee varmasti olemaan paikka, jonne on ihana palata joka kesä
ja on nyt jo
ja olen nyt jo kiitollinen






oon myös kiitollinen Tiian kaltaisista kavereista,
Tiia on ainoo ystävä kenen kanssa mä voin muistella ihania ala-aste -aikoja ja niitä ihastuksia ja hyvää luokkahenkeä ja huvittavia hetkiä mitä meillä silloin oli
eikä oo kertaakaan jolloin me ei oltais sitä tehty kun ollaan nähty toisiamme


menneissä eläminen tekee joskus hyvää, kunhan ei kokonaan unohda tätä hetkeä ja että
nyt on nyt






mä elän jatkuvasti menneisyydessä ja tulevaisuudessa

harvoin mä pysyn tässä ja nyt, harvoin mun ahterukseni pysyy penkissä ees viittä minuuttia paikallaan,
harvoin mä olen tässä enkä hätiköi tai etsi tai murehdi tulevaa tai menneitä
harvoin mä olen unelmoimatta sitä kun mä olen kaksikymppinen ja mitä kaikkea hauskaa mä teen silloin hyvällä, pienellä kaveriporukalla
mutta miksen mä voi tehdä samoja asioita jo nyt?





sillonkin kun mä valokuvaan, mä mietin mitkäköhän näistä räpsyistä päätyy mun
profiilikuvaks, blogiin, instagramiin
sillon kun mä syön perheeni kanssa, mun ajatukset on aivan muualla
kun mä päädyn jonkun ihmisen seuraan, jolle mä oon usein unelmoinut saavani mahdollisuuden puhua kunnolla ja kahdestaan, mä pakenen paikalta kiireisen näköisenä

kun mä en ole rakastamieni ihmisten seurassa, mä unelmoin seuraavasta kerrasta jolloin me tavataan
mitä mä sanon, mitä mä laitan päälle, minne me mennään
ja samalla muistelen mitä me viimeksi tehtiin kun oltiin yhdessä
mitä mä silloin sanoin, mitä mulla sillon oli päällä, minne me sillon mentiin







nyt on tällaiselle hätähousulle vaan aivan liian suuri pala purtavaksi

kiireinen viikko



Tulevassa viikossa ei meinaa kalenteri pysyä kasassa, niin paljon on tekemistä.
Yökyläilyä, pyöräilyä, yksi rippikuvaus (elämäni eka kuvauskeikka, jee!), siskolle ranskan opettamista, viimeiset pakkailut ja siivoilut (tuun ens kerran tänne mökille vasta kuukauden päästä!), torstaina Kustavin keikka, perjantaina Annin kanssa Helsinkiin, ja sitten lauantaina alkaakin jo se kuuluisa ja aina yhtä riemuisa, viikon kestävä Life-leiri!

Yksinäisen ja työttömän viikon jälkeen tällanen säpinäviikko kuulostaa mun korvaan erittäin hyvältä! :)

Tän pimeen, mutta tunnelmallisen aitan yläkerrassa mä oon asustellut nyt viimeisen viikon.
Tää on aivan ihana paikka!

Au cinema



Meil on ollu videotykki ja sellane iso valkone verho jo pidemmän aikaa sekä kotona että täällä kesäpaikalla, mut en mä oo enne tajunnu et siin vois ottaa sellasii coolei kuvii ennen kuin kun luin tän Iidan postauksen, vaik must tuntuu et sellane idean poikanen on kuitenki kyteny tuol alitajunnas jo ennen sitä.
Eilen alettiin sit Tiian kaa -innostuneina juuri katsomastamme hyvästä leffasta- vähä tanssii Vaaleanpunaisen pantterin lopputeksteissä tän biisin tahtiin sitä verhoo vasten ja oli niin siistin näköstä et otin sitten kamerankin esiin. Videoita en nyt tänne lataa (me ei tosiaan olla mitään tanssijoita vaik liikettä löytyyki) mut tässä nyt kuitenkin kuvia!



Ens kerralla sit mennään hihhuloimaan keskelle leffaa eikä odoteta lopputeksteihin asti!
Tai no, kröhöm, niinhän me taidettiin tehdäkin jo kun katottiin tän leffan perään High school musical ja laulettiin tuttuja kivoja lauluja pienin (suurin) käsielein ja äänenvolyymein...
:D