saturday morning







lauantain to do-lista:

- kato leffa
- kato sarjoja
- lue kirjaa

siinä se.







aamuaurinko, joulusuklaata, romanttinen komedia,
kaksi mandariinia, kolme persimonia, liian monta piparia
sarjoja, sarjoja ja sarjoja

kunnon löhölauantai







koeviikossa rakastin ehkä eniten hitaita aamuja
sitä, että oli aikaa vain istua ja juoda kaakaonsa rauhassa
aivan kuten lauantai-aamuisin







muistelen vieläki kahta, eilen näkemääni esitystä:
teatteriproggista,
jossa yleisö kiersi näyttelijöiden mukana ulkona sekä sisällä ja se oli todella mielenkiintoista,
sekä dokumentti-elokuvaa Tavarataivas
ensimmäisessä puutalossa johon olen astunut since Helsinkiin muutto
molemmat olivat hyvin ajatuksia herättäviä








tänään oli upea aamu.
en muokannut näissä kahdessa kuvassa kuin kontrastia, sillä pelkäsin jonkin värin peittyvän toisen alle.
pastelliväreistä en pidä, mutta pastelliauringonnousuja en voi olla rakastamatta! 






adventurer



Vähän asukuvia tähän väliin!
takki Nike / sukkahousut H&M / kengät Skofabriken / laukku UFF








Marraskuu on jotenkin vaan niin marraskuu.
Ei syksy eikä talvi, vain marraskuu.





tulevaisuus









tulevaisuus on kuin paksu aamusumu

aivan käden ulottuvissa, mutta katse erottaa vain muotoja
suunnilleen jonkunsuuntaista työtä
suunnilleen jonkunlaisia elämäntapoja
suunnilleen onnellisuutta












tulevaisuus on yhtä kuin toivo,
yhtä kuin epävarmuus,
yhtä kuin mahdollisuus muuttaa ja muuttua,
kehittyä










vihdoin tulevaisuuteni alkaa hahmottua
olen kai kulkenut tarpeeksi lähelle erottaakseni sumun lävitse
unelmia lukion suorittamisesta neljässä vuodessa,
jaksovaihdosta ja kielien kirjoittamisesta
olen huomannut, että eihän tässä ole kiire minnekkään
ei ole kiire pois kun vastahan pääsin sisään
neljä vuotta on ihan ok









vielä ei ole silmäni tottunut sumuun niin hyvin,
että näkisin sen läpi
minne matkustan välivuotenani
mitä opiskelen, mitä teen työkseni
montako lasta haluan, haluanko yhtäkään










mutta onneksi aamukasteisessa pellossa riittää tallusteltavaa
sumussa uusien muotojen hahmottamista
ja aikaa on loputtomasti











pellon reunalle on vielä pitkä matka



maailma on tasohyppelypeli






Tän vuoden MN-festarit tuli vietettyä vähän rennommin. Nukuin 10h yöunet,
missasin suuren osan ohjelmasta ja yleensäkin vaan löhöilin Elsin kanssa. Tuli myös nähtyä Turkua!
Muunmuassa sillon ku missattiin illan vika bussi
ja lähettiin keskellä yötä kävelee 4 kilometrin matkaa Elsille heh.



Blogger niin sanotusti raiskasi nää kuvat, teki niistä ihan rakeisia, mutta en lähe säätämään
koska mä päätin tykätä niistä tällaisena. Mä en muutenkaan koskaan kehity valokuvaajana MN-festareilla.












Immanuelin panostusliekit

Idän Ihmeet



lately





olen rakastunut The Lumineersiin
voih, sen bändin musiikki on silkkaa, puhdasta rakkautta ♥








edellisellä viikolla viikonpäivät olivat yhtä hukassa kuin kamerani linssinsuojus
torstai tuntuu maanantailta,
perjantai torstailta
ja lauantaina herään vähän väliä ymärtämään että tänään on lauantai
häh, eikö olekaan perjantai tai torstai





viikkoni täynnä nimettömiä viikonpäiviä








hypärit ovat rakkautta
jotkut välttelevät niitä parhaansa mukaan, minä hamstraan kuin hamsteri
hypäreillä saa yksinkertaisesti parhaiten aikaseksi






iskä lähti amerikkaan
työpaikat vaihtuu, mutta aina se löytää itsensä tuolta merentakaisesta paratiisista
ja minä unelmoimasta ranskasta, italiasta ja espanjasta






kotona on vastustettu suomea
on syöty israelilaista, sveitsiläistä ja isänpäivänä japanilaista

isän suurin motto on nyt jokin sen tapainen, että jos jotakin kehutaan,
niin suomessa heti ajatellaan että se on itseltä pois, kun taas amerikassa toiset ajattelevat että
"hei ton kanssa mä ystävystyn!" ja iloitsevat kehutun kanssa.
tuossa on ihan itua.








siskoni kasvaa niin kovaa, etten pysy perässä
kaikkein pahinta on, että hänen käyttäymisestään heijastuu omat varhaisteinivuoteni,
enkä pahemmin haluisi muistella niitä aikoja








ulkona kävellessäni kirjoitan ajatuksillani lauseita marraskuun viileään ilmaan
sisään tullessani en enää muista niitä
hyvä kun muistan että olin joskus edes muistanut







koulussa kannan mukanani erilaisia vihkoja
jonain päivänä punaista, jonain sinistä, useimmiten vihreää
joka toisena päiväkirjaa
lukiokalenteri on vakio







aamuisin ihastelen toinen toistaan upeampia auringonnousuja
kuka telkkaria tarvitsee, kun on merelle vievä olkkarin ikkuna auringonnousun aikaan?
keskiviikkoisin se laskee psykologian tunnin aikana.
ensin se paistaa kultaisena taulun reunan, sitten heijastuu heikosti kerrostalon ikkunoista.
ulos astuessani onkin jo aivan mustaa
mustasta huolimatta, tai ehkä juuri sen takia, iltapäivällä jään mielelläni kouluun
vielä pariksi tunniksi, vaikka yksin
viihdyn siellä
koeviikko on pala taivasta, sillä kerkeän kotiin ennen pimeää



toimin aurinkoenergialla






kuumia sanoja ovat olleet

UFF:n alennusmyynnit. solisluut. MEKOT.
The lumineers. värikkäät sukkahousut.
viikonpäivät. turku. tutut tuntemattomat.








olipa kerran








tänään oli aurinkoinen päivä



aurinko paistoi, mutta lämmitti vain jos pysähtyi, sulki silmänsä ja antoi sen kuumottaa poskia
oli sellainen päivä, että hengitys huurustui ja nenänpää jäätyi pitkästä ulkona vietetystä ajasta
sellainen päivä, että paksusta takista saattoi pitää pari nappia auki, jos kaulaa lämmitti värikäs kaulahuivi
sellainen päivä, että muutamat toppatakkiset miehet olivat uskaltautuneet lauttasaaren sillalle kokeilemaan kalaonneaan
sellainen, että jos kamera olisi ollut mukana, olisin tullut kotiin ainakin kaksi tuntia myöhemmin





löysin kouluni läheltä kujan, josta minulle tuli mieleen aivan Rolle (lapsuuden kotikaupunkini)
ja sen oikoteinä käytetyt pikkukujat
grafiteja, parkkipaikkoja eri tasoilla, muureja ja rautainen ristikkoaita, jonka keskellä karhun kokoinen aukko
toki ilmakin oli samanlainen kuin usein helmikuussa Sveitsissä vierailessamme on




sinne menin vielä illallakin





kokeen jälkeen jaoimme opettajani kanssa ranskaksi Sveitsi-kokemuksiamme
istuin pitkästä aikaa ratikassa
jäin pois eri pysäkillä kuin olin suunnitellut

Helsinki näytti kauniilta
aurinko sai koko kaupungin hymyilemään
kävelin Kalevankatua, nimesin sen yhdeksi lempikaduistani









päämääränä oli UFFin alennusmyynnit,
mutta matkalla ihastelin satumaisen vihreää taloa ja löysin uusia kahviloita. ihastuin siihen kaupunginosaan.


joskus, vaikka suunta olisi tarkka,
voi matkalla päämääräänsä jäädä hetkeksi ihastelemaan maailmaa.
sen takia en pidä kilpaurheilusta.
siinä tähdätään vain korille, maaliin, verkon yli, voittoon.
kukaan ei katso mitä ympärillä tapahtuu, kukaan ei pysähdy miettimään
mikä tässä on se, joka saa minut pitämään tästä.







kirpparilta mukaan tarttui 7 asiaa
ne maksoivat yhteensä 7 euroa




melkein tanssin kotiin








välillä kävellessäni suljin silmäni,
sillä aurinko paistoi niin kirkkaasti etten nähnyt eteeni
istahdin listaamaan vihkoseeni synonyymejä sanalle 'kävellä'
kotiin kävellessäni melkein myheilin itsekseni

siitä huolimatta, että olin yksin,
voiko tämän kivempaa päivää olla?





täydellinen, aurinkoinen aamupäivä