kaukana kotikylästä



pala päiväkirjastani, kirjoitettu elokuussa

helmoja hulmuttavan kymmenviikkoisen jälkeen on vaikea sisäistää uuden arjen ukkosmyrskyjä ja ajankulua,
taikka sujahtaa kompromissina kuin kahvivesi suodatinpussin läpi hitaasti sukkahousuihin.

ei, minä vedän jalkaani mustat farkut ja juoksen sateeseen jäljellä vain muistot,
jotka nekin sade huuhtoo alas ja tulee talvi ja kevät ja jälleen kesä, enkä tule siitäkään
muistamaan enää kuin pudonneet ripseni, joista kokosin kimpun
ja ojensin neuvottomana kylän pastorille. mitä väliä siis on mitä täällä teen?


(miksi haluan vaikuttaa muihin ihmisiin,
jos heidätkin tullaan lopulta unohtamaan,
aivan kuten minutkin?)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti