onni lymyilee kaktuksissa






löydän onnen kaktuksista, espanjan kielestä ja vesiputouksen pissattavasta lorinasta.

mandariineista, palmuista ja kaislasta. siellä se onni lymyilee, kevään valossa.







 






 ***




red canyon





niin, red canyon!

herättiin varhain, ajettiin vuorille, ja lähettiin kävelemään
reittiä pitkin kohti canyonia.







" heräsimme samaan aikaan jylhäiden kukkuloiden kanssa,
kun kirkas aamuaurinko laski meille ensimmäiset säteensä "





ihasteltiin jylhiä maisemia, jotka muuttui canyonin sisällä ahtaammiksi.
kiven muoto muuttui yhtäkkiä räsäisestä täysin sileäksi.
alas piti kavuta kiveä ja pieniä portaita pitkin.
luettiin netistä että sateella homma olis ollu hengenvaarallista.






    



joka kallion seinämän takaa löytyi uusi paikka, uusi mutka.
canyonin kuilu kiemurteli kauniisti huolitellun, ranskalaisen pensaslabyrintin lailla.
lopulta kierrettiin canyoni sen ulkopuolelta kiipeemällä.









le sable






---

anna ja eilatin hiekka

---



tää oli sellanen kiva pieni iltainen hetki jälkeen snorklauksen, ennen auringonlaskun,
ja aikana kultaisen matalan valon, joka piirtää hiekkaan itseään pidemmät varjot.










eilat, 20.2.2014

vihreät aamuraidat





valo on niin merkittävä.
kevään valo on niin merkittävä.

kitaramusiikki on merkittävää,
ranskan kieli on kotoisuudessaan merkittävää,
ystävien näkeminen puolen vuoden tauon jälkeen on merkittävää,
viiden euron suklaalevyn syöminen ratikassa on merkittävää.
mitä edes tarkoittaa 'merkittävä'?






en ole kirjottanut vähään aikaan mitään.
olen muutenki alkanut miettiä onko tervettä
kirjoittaa kaikki ylös, olla niin riippuvainen päiväkirjastaan.
kuvata kaikkea, ajatella kuvina,
miettiä kaikki sellaisena jona se näyttäisi tai kuulostaisi taiteen raameissa.
eikä vain olla.

on alkanut muutenkin ottaa päähän tää mun miettiminen.
aina vaan mietin ja mietin ja mietin ja pohdin ja pohdin pohdin.
pyörin itseni ympäri enkä kuitenkaan hievahda senttiäkään.








ps. vihreästä on tullut yhtäkkiä taas lempiväri!
seinä, paidat, takki, mitä vielä


aamiainen vuorilla





israel, 1. päivä

ensimmäinen yö majailtiin vuorilla kummuilla kukkuloilla,
lähellä jerusalemia.
aamupalaksi mm. pitaa ja hummusta. sitä syödään sitten aina, joka ainoalla aterialla.
oli upeat maisemat ja keveä olo.
mekko päällä aamun viileydessä, olisin voinut jäädä tuohon majapaikkaan koko viikoksi.







tehtiin lähtöä jerusalemiin





onnekseni upeat maisemat ja suloiset kulkukissat eivät jääneet yhteen aamuun.