18




3.4.2015

Giulian tekemä kakku, tilkka olutta heti aamusta vaikka en pitänyt siitä mutta ihan vain koska voin,
itkunauru-hauska piknik ystävien kanssa Burcina-nimisessä puistossa, jonne vein kahden kilon pastasalaatin ja toin siitä takaisin kotiin 1,5 kiloa, pilvinen päivä, arvaamattomia lahjoja yllättäviltä ihmisiltä, mutta suurimmaksi osaksi ei lahjoja ollenkaan kuten olin toivonut, illalla ilmaiset kirsikkadrinkit baarin työntekijän isältä, täysi-ikäisyyden tunteen välähtely vartin vilahduksissa. 
Tässä minun 18-vuotissyntymäpäiväni ja poikkeuksellisen monta kuvaa minusta.




oleeee!


Burcinassa. se on siis käytännössä suuri kukkula, josta on upeet maisemat alas ja paljon metsää ja puistotilaa kävelijöille tai juoksentelijoille


piknik-seurueeni




      


noustiin ylemmäs Burcinassa ja mentiin katsomaan narsisseja!










Rita sanoi ettei sitä voi tuntea, täysi-ikäistymistä. "Syntymäpäivän ja eilisen normaalin päivän välissä oli vain yö eikä yö muuta mitään". Minä sanoin että se tuntuu vastuun ja mahdollisuuksiensa yhtäkkisessä tajuamisessa ja se todella tuntuu eriltä ja se todella saa tuntemaan vanhemmalta.
Mutta se ei tunnu taakalta. Ei itketä, kuten pikkusiskoani 5-vuotissyntymäpäivänä, kun menimme laulamaan hänelle sinä aamulla kahdeksan vuotta sitten. Kun kysyimme, miksi hän itkee, hän sanoi että olisi halunnut pysyä 4-vuotiaana.

18 on hyvä. Lukuna 20 näyttäisi ja kuulostaisi täyteläämmältä, ulkona teen-luvuista,
mutta 18 on elämänpisteenä melko mukava, sanoisin.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti