harraskuu


vanha keikistelykuva ranskanmaalta.

otsatukka on tän syksyn paras päätös,
huomaan sen nyt kun katson kuvia joissa päätös ei ollut vielä edes idea.
marraskuulle taas kun saavuttiin, saan sanoa ääneen että on toimeton olo.
käännetyillä kelloilla annetaan anteeksi.

en oikeastaan haluisi lohtua yksinäisten iltojen suuriin tunteiden purkauksiin,
vaan jatkuvaa, tasaista pontta.
syödä säännöllisesti hyvin, jaksaa aina lähteä liikkeelle,
seistä enemmän kuin istua, kuunnella loppuun asti,
herätä joka sunnuntai-aamu messuun.
se erona viime syksyyn. en olisi silloin osannut unelmoida mitään näin tavallista.