koti kultaisissa kehyksissä






verkkoon, jäin verkkoon, kun laitoin levyn pyörimään, verkkoon meren jota en muistanut,
verkkoon, kun sinebrychoffin yläkerrassa astelin käytävää ja kitara soi,
kitara soi ja jäin verkkoon järven jota silmäni eivät olleet koskaan nähneet mutta jonka
jokin minussa oli ennen tuntenut

levy pyörähtää käyntiin keittiön soittimessa kerta toisensa jälkeen kun tulen kotiin

kodin voi rakentaa tutusta,
tai sitten kodin voi antaa muodostua sattumalta vastaan kävelevistä vieraista,
tuntemattoman katseesta joka tuntuu samalta kuin virveli kalastajan kädessä,
 vieraalta mutta tutulta.
 olen ennen kalastanut vain verkolla?, kalastaja miettii
...

uskon siihen, että ihmisellä on kuudes aisti. aisti, joka on riippumaton ruumiista.
meillä on taito aistia läsnäolo,                           
katse (ilman silmien apua),   
tuttuus,   
ystävyyden alku.. ja loppu

onko kodissa turva jos minulla on koti sinussa, mutta sinulla se toisessa?



    















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti