olkkar - ii



olohuoneklubi  9.3.
karina, tiisu, matti johannes koivu, laura moisio, egotrippi







***






***






***






***













elsi, helmikuu 2016

lähellä





sinä olet ihmeellinen, ainutlaatuisin jonka olen koskaan tuntenut,
huumetta suoraan suoneen, pauhaat suonissani
ja liikehdit minussa ja saat minut liikkeelle
janoan lisää

me
, me taas jotain, josta on aika ajoin riuhtoen riuhdottava itsensä irti,
jotain epäsäännöllistä, epäluonnollista:
                                            jos kerran rakastaa, miksi on oltava, miksi on tarve olla
                                                                                                            näin kaukana, näin kauan

janotessani lisää vaadin vahingossa liikaa.
me, laineissa ajelehtiva kumivene;
katso! vastarannalla häämöttää hiljainen aamupalahetki, varmuus toistemme pysyvyydestä,
rauhallinen ja jännitteetön yhteiselo, vai näenkö väärin?


joskus janosin pakoa, juhlia ja suuria tunteita,
palautumatta teitä taas uusiin ja uusiin seikkailuihin, täysiin viikonloppuihin.
sittemmin ymmärsin, että vain pelkurit pakenevat,
kun eivät osaa hyväksyä arkea
ymmärsin yksinkertaiseksi leimaamaltani ihmiseltä palautumisen tarpeen:
tarpeen sunnuntai-iltapäivän ajan rauhoittua ja asettua hiljalleen alkavaan arkeen

ymmärsin yksinkertaisten ymmärtävän,
elämä sykkii muutenkin kuin pauhaten tykyttävästi suonessa.
asetuin sunnuntai-iltapäivänä kirkon penkille ja arki alkoi lentää itsestään
istuin isovanhempieni vieressä hiljaa television äärellä ja siinä oli kaikki mitä tarvitsin


ehkä tulimme liian lähelle,
kenties ei tule olemaan muita jotka näin likelle pääsisivät,
ehkä tästä tulee vielä varmaa ja kestävää,
ehkä se on nyt jo liikaa




***





kävelen märkää asfalttia
sade on lämmin, anteeksipyytelevän hellä; ilma kostea
kuuntelen linnunlaulua vielä hetken nahkapenkiltä ennen kuin vedän oven kiinni
muutaman päivän kestänyt paine purkautuu viimein ja päänsärky hälvenee
sade ropisee hiljaa tuulilasiin
ote nahkarenkaasta on kevyt
kesän ensimmäinen sade


























pääskynen pääsiäisaamuna





pääskynen pälkähästä
päässyt, yli pyhästä
liian suurta purettavaa,
raudat rajoittaa, kahlitsee.
seurakunta kuin kaakattava kanalauma mummon tilalla,
aina kylki kyljessä, aina munimassa
pyhiä valkoisia pyöreitä muniaan.
aina niin pyhiä,     valkoisia,      pyöreitä.



kiertokautta onkin pääskynen nyt sisällä
kylässä, kylällä.
kylällä, mummolla.
vapauttaa olla
pyhässä