Ruut



serkkuherkkuni yhteisissä lapsuudenmaisemissamme.
näistä ei siis tullut pelkästään Ruutin kuvat, vaan myös meidän.
mikä on hieman väärin valokuvaajalta.

en oo tosin vielä tavannut ketään, joka olisi yhtälailla samanlainen kuvissa kuin on luonnossa
ja samanlainen luonnossa kuin on kuvissa. otettiin kuvaa tai ei, Ruut on joka tapauksessa noin
luonnollisen kaunis ja noin Marilyn nauruun revahtaessaan.








viimeisenä ruutuna behind the scenes- kuva jalosta, hyttysten kiusaamasta,
veneenpitelijästämme siskostani liskosta, sillä aikaa kun oltiin rinsessan kanssa itse maissa:

arki maalla III




viimeinen osa pienestä tämän kesän kestäneestä "arki maalla" -kuvasarjastani.
tällä kertaa elämää enempi sisältä, kun sade tai yö tai leffanälkä yllätti.




mansikanpoimijan punaiset kädet



tiskatessani saatoin laittaa Amélien pyörimään taustalle ja kuunnella vuorosanoja ranskaksi, joskus iltaisin kuuntelin leffan soundtrackia cd:ltä ja pyöräillessäni töihin mielikuvituksessaan elävä tyttö pyöri alati mielessäni. tänä kesänä olin suloisessa koukussa. Amélieen on vaikea kyllästyä.
 



kylässä mummulla ja vaarilla
syntyi mielenkiintoisia keskusteluita koulusysteemien muuttumisesta ajan saatossa, helsingin arkkitehtuurista ja pohdintaa, tuleeko tämä sukupolvi koskaan kuuntelemaan yhtä aktiivisesti kuin tuo, meillä kun on tarve tehdä ja tehdä ja vain mennä ja tehdä, sillä pysäytetty aika tuntuu haaskaan heitetyltä

valo- ja varjoleikkejä yön pikkutunteina


YO, Eveliina



rehellisen, ihmisläheisen ja tyynen ystäväni Even YO-kuvat,
jotka otimme eräänä heinäkuisena iltana





12.7.2014, Uusikaupunki

kas sokerijuurikas



ensin sanoin että juu. joo, sitten kyllä,
niin ja sen jälkeen juu. sitten olin hiljaa.
lopuksi sanoin ei.





siskoni on lisko

1852



hukkaan joka kerta senaatintorilla sisäisen suunnistajani ja kaikki maantiedon salani, kun en ole uskoa miten suomessa voi yhtäkkiä avautua silmien eteen jotain näin suurta ja vanhaa ja kivistä ja mahtavaa. johan carl ludvig engel, rakastele minua.