grigge



harmaa.
se ei enteile, ei väisty, se ei liiku eikä sitä liikuta mikään muu kuin lopulta muuttolinnut jotka leikkaavat sen auki ja tuovat esiin auringon ja sinisen ja värit.

 venezia

 rita ja uhkaava taivas


 venezia
cinque terreillä




siniset ja pyöreät kuten kyyneleeni

 viiltävä ikävä

 autotallin kosketus kevääseen
 rita




firenzen patsaat

 simonen parvekkeella

vesibussissa matkalla veneziasta muranoon





maatilavierailu vuorimaisemissa

torino





 
muistoista, kaikista hetkistä ja elämän rikkaudesta on muodostunut yksi harmaa massa.
yritän erotella muistoista mustaa ja valkoista,
mutta ne pysyvät yhä vain harmaana massana.
italia oli kaikkea muuta kuin harmaa.

muistot ovat valheellisia.
jälkeenpäin mieleen nousevat esiin ensimmäisenä väärät muistot.
aika kultaa muistoja ja aika myös hioo pois niin että jäljelle jää irtonaisia osia, jotka muistuvat mieleen yhtäkkiä kesken keskustelun. muisti yllyttää aivoja: se muistaa vailla järkeä juuri ne vähäpätöisimmät hetket.

missä säilytetään unohdettuja muistoja?