l'ultima


hengitän ilmaa, joka käy tiheäksi,
tiheäksi kuumuudesta, tiheäksi yksityiskohdista, arjen tapahtumarikkaudesta ja taiteesta joka kadunkulmassa,
tiheäksi sillä ympärilläni parveilevat kirjavat ihmiset ovat hengittäneet sitä.
hengitän sitä, ja juuri kun happimolekyylit ovat löytäneet tiensä kaikkialle elimistööni ja olen tottunut tiheyteen, ja kun tiheyskään ei tunnu enää tiheältä,
kaiken päätetään olevan liian täydellistä vaalealle pallealle,
ja minut riuhtaistaan irti.



Torino 5 am,
mies kulki reppu selässä ikkunan alta kadun poikki,
kahvilan terassin tuolit oli pinottu ja pyörät odottivat valkenevaa päivää vastakkaisten asuntojen parvekkeilla


aamupala Torinossa


maisemia junasta



takapihan kasvimaalta


tein elämäni ensimmäistä kertaa pestoa!



Milanossa


Luisa




erään kirkon kaamea takahuone


Luisa & Betty


Milanon Expossa

päätin mennä viimeisenä keskiviikkona koko päiväksi kotikahvilaani.
päädyin tiskin taakse töihin!


Rita ja Simone ja mun tekemät cappuccinot


kahvilan vakio-signoret


kotia kohti



bussilla läpi Toscanan Roomaan.



ihana Rafaela










ja niin nyt
istun hiljaisessa puutalossa,
näen ikkunasta koivun ja arkoja auringonsäteitä