budapest


parlamenttitalo



baletissa






budassa


pestissä

 

aamu asunnolla



keimailua katukuvassa photoshopattujen alusvaatemainosten ohella myös jo vuodesta miinus mitä lie


 jugend-tyylinen kahvila-taidekauppa


metroasema 






kevään ja etelä-eurooppalaisen kaupungin tuoksua


bedapust


15. - 17.1.2016        












kun saavuttiin, ystävä odotti asunnon alaovella ruokakorillisen kanssa




...





 

" turhuuden turhuus kaikki on,
niin turhaa kaikki tää "


koti kultaisissa kehyksissä






verkkoon, jäin verkkoon, kun laitoin levyn pyörimään, verkkoon meren jota en muistanut,
verkkoon, kun sinebrychoffin yläkerrassa astelin käytävää ja kitara soi,
kitara soi ja jäin verkkoon järven jota silmäni eivät olleet koskaan nähneet mutta jonka
jokin minussa oli ennen tuntenut

levy pyörähtää käyntiin keittiön soittimessa kerta toisensa jälkeen kun tulen kotiin

kodin voi rakentaa tutusta,
tai sitten kodin voi antaa muodostua sattumalta vastaan kävelevistä vieraista,
tuntemattoman katseesta joka tuntuu samalta kuin virveli kalastajan kädessä,
 vieraalta mutta tutulta.
 olen ennen kalastanut vain verkolla?, kalastaja miettii
...

uskon siihen, että ihmisellä on kuudes aisti. aisti, joka on riippumaton ruumiista.
meillä on taito aistia läsnäolo,                           
katse (ilman silmien apua),   
tuttuus,   
ystävyyden alku.. ja loppu

onko kodissa turva jos minulla on koti sinussa, mutta sinulla se toisessa?