vuola.s: 2015

venezia, 13.6.2015, aavemainen

grigge

harmaa.

se ei enteile, ei väisty, se ei liiku eikä sitä liikuta mikään muu kuin lopulta muuttolinnut jotka leikkaavat sen auki ja tuovat esiin auringon ja sinisen ja värit.

venezia

rita ja uhkaava taivas

venezia

cinque terreillä

viiltävä ikävä

autotallin kosketus kevääseen

rita

firenzen patsaat

simonen parvekkeella

vesibussissa matkalla veneziasta muranoon

maatilavierailu vuorimaisemissa

torino

muistoista, kaikista hetkistä ja elämän rikkaudesta on muodostunut yksi harmaa massa.
yritän erotella muistoista mustaa ja valkoista,
mutta ne pysyvät yhä vain harmaana massana.
italia oli kaikkea muuta kuin harmaa.

muistot ovat valheellisia.

jälkeenpäin mieleen nousevat esiin ensimmäisenä väärät muistot.
aika kultaa muistoja ja aika myös hioo pois niin että jäljelle jää irtonaisia osia, jotka muistuvat mieleen yhtäkkiä kesken keskustelun. muisti yllyttää aivoja: se muistaa vailla järkeä juuri ne vähäpätöisimmät hetket.

missä säilytetään unohdettuja muistoja?

l'ultima

hengitän ilmaa, joka käy tiheäksi,
tiheäksi kuumuudesta, tiheäksi yksityiskohdista, arjen tapahtumarikkaudesta ja taiteesta joka kadunkulmassa,
tiheäksi sillä ympärilläni parveilevat kirjavat ihmiset ovat hengittäneet sitä.
hengitän sitä, ja juuri kun happimolekyylit ovat löytäneet tiensä kaikkialle elimistööni ja olen tottunut tiheyteen, ja kun tiheyskään ei tunnu enää tiheältä,
kaiken päätetään olevan liian täydellistä vaalealle pallealle,
ja minut riuhtaistaan irti.

Torino 5 am,
mies kulki reppu selässä ikkunan alta kadun poikki,
kahvilan terassin tuolit oli pinottu ja pyörät odottivat valkenevaa päivää vastakkaisten asuntojen parvekkeilla