l'ultima

hengitän ilmaa, joka käy tiheäksi,
tiheäksi kuumuudesta, tiheäksi yksityiskohdista, arjen tapahtumarikkaudesta ja taiteesta joka kadunkulmassa,
tiheäksi sillä ympärilläni parveilevat kirjavat ihmiset ovat hengittäneet sitä.
hengitän sitä, ja juuri kun happimolekyylit ovat löytäneet tiensä kaikkialle elimistööni ja olen tottunut tiheyteen, ja kun tiheyskään ei tunnu enää tiheältä,
kaiken päätetään olevan liian täydellistä vaalealle pallealle,
ja minut riuhtaistaan irti.

Torino 5 am,
mies kulki reppu selässä ikkunan alta kadun poikki,
kahvilan terassin tuolit oli pinottu ja pyörät odottivat valkenevaa päivää vastakkaisten asuntojen parvekkeilla

aamupala Torinossa

maisemia junasta

takapihan kasvimaalta

tein elämäni ensimmäistä kertaa pestoa!

Milanossa

Luisa

erään kirkon kaamea takahuone

Luisa & Betty

Milanon Expossa

päätin mennä viimeisenä keskiviikkona koko päiväksi kotikahvilaani.
päädyin tiskin taakse töihin!

Rita ja Simone ja mun tekemät cappuccinot

kahvilan vakio-signoret

kotia kohti

bussilla läpi Toscanan Roomaan.

ihana Rafaela

ja niin nyt
istun hiljaisessa puutalossa,
näen ikkunasta koivun ja arkoja auringonsäteitä