kevät

mulla menee loistavasti. ei, ei loistavasti. rullaavasti. menee, muttei juokse koska juostessa uupuisi muttei kävelekään koska mikä olisi sellainen kevät joka pelkästään kävelisi? muttei loistavasti, koska arki ei voi yksinkertaisesti mennä jatkuvasti loistavasti. joten minä rullaan.

kevät on jo pitkällä, viimeiset kukat viimeisissä puissa, bussimatkalla kotiin katselen jo kun vaaleanvihreät lehdet vilahtavat ikkunan yläosassa. nyt on se piste kun luonnon vihreä on kauneimmassa vihreän sävyssään.

kevään aikana kanssaelijöitteni kärsivällisyys on ollut koetuksella. minä joka en halua vaivata ketään koskaan minun takiani, huomaan jatkuvasti etten päivän lopuksi ole aiheuttanut heille muuta kuin vaivaa tai turhaa huolestumista. keväällä minusta tulee vähän hulivintti; spontaanimpi ja huolettomampi.

päivät ovat lämpimiä ja valoltaan pitkiä. olen menossa ja meiningissä lähes joka viikonloppu. aiemmin odotin kevättä innolla, ja nyt en välillä meinaa muistaa kaikkea iloa jonka varasin näille valon päiville. tajuan kauan odotetun kevään olevan vihdoin täällä viimeistään silloin kun löydän pitkästä aikaa kuvia helmikuulta ja talvelta. niihin törmääminen saa mielen apeksi. tuntuu ettei talven lehdettömyydessä riitä koskaan puun runko, kun sitä vertaa tämän hetken lehdelliseen puuhun. mitä vain huimaa teen tai minne vain mielettömiin paikkoihin matkustan talvella, jos teen sen keväällä, se tuntuu aina huimemmalta. olen siis iloinen iloinen iloinen että jälleen kerran melankolian kuukaudet ovat ohi ja talvi on ylitetty.

perjantain keskipäiväkävelyitä

yhtenä iltana kun nuoruus tuntui kovin elävältä ja elämä mahdollisuuksilta täynnä

28. maaliskuuta, ilmassa 20 celsiusastetta ja kukkien tuoksua

gelaterian avajaisissa

iltapyöräily

kuvasarja mykkä kaupunki:
I tuuli
II tyyni

Steve Mccurryn valokuvanäyttelyssä Milanon läheisessä kaupungissa Monzassa,

josta tuli aivan liikaa mieleen Jenkeiden Washington DC.

jo pelkästään talo, jossa valokuvat oli esillä, oli näkemisen arvoinen

Irene & muumipoliisi

tää oli lämmin, lämmin ilta.
kuin ne kesäillat suomessa kun saavun helsinkiin mökiltä ja on ihanaa olla taas kaupungissa.

olin tulossa kahvilaan jokakeskiviikkoiltaiselle illalliselleni kun kadulla oltiin hinaamassa autoa pois.
kysyin ympärillä olevilta ihmisiltä mitä tapahtuu, sain kuulla että se oli jo toinen auto-onnettomuus samalla kadulla sinä päivänä.

oi autuas vihreys.

tänä viikonloppuna Biellassa on ruokamarkkinat, joiden kojuissa myydään ruokaa ympäri maailmaa.

musiikki pauhasi, koko Biellan väki oli liikkeellä, ruoka sihisi ja tuoksui. mahtava meininki!

ja ennen kaikkea, tapasin suomalaisen! markkinameininkien keskellä oli suomalainen mies joka myi lappalaiskamaa ja puhui suomea.
minä puhuin suomea, suomalaisen kanssa, ensimmäistä kertaa kolmeen kuukauteen.
!!!!!!!!!!

kevät rullaa.