rauhallisia iltapäiviä joina löysin hiljalleen paikkani

Aivan pian olen täysi-ikäinen. Olen paisutellut ajatusta päässäni, ollut niin innoissani etten ole koskaan ollut mistään syntymäpäivistä, minä kun en ole ihmeempi juhlaihminen. On vain hullua että täytän pian sen numeron joka rikkoo kaikki numerot, saa portit avautumaan itsestään; että napanuora katkeaa viimeistään nyt,

välikädet häviävät välistä viimeistään nyt, museopääsylipuista täytyy alkaa maksaa viimeistään nyt.

Voin astua ratin eteen! Voin mennä baariin ja tilata oluen! Olen sen ikäinen jonka ikäisiä olen aina ihaillut, ja silti tahtoisin olla yhä vanhempi, hipaista parikymppisyyttä ja yliopistoa.

Koitan parhaani olla paikallani ja tähdätä elämälläni juuri siihen pisteeseen jossa seison milloin milläkin hetkellä.

Täällä on jo kevät. Yhtenä päivänä oli 20 astetta, kävelin via Italiaa pelkkä toppi ylläni.

Mutta ennen niitä kuvia tahdon jakaa nämä pois alta, nämä ovat hajanaisia kuvia kahden kuukauden ajalta, joten näitä ei yhdistä muu kuin että näinä iltapäivinä oli rauhaa ja tyyntä onnellisuutta.

Kings of convenience - Power of not knowing

I see you changing girl
From day to day
Impressed by and trying to imitate
Those who are older
Those who are colder
Suddenly embarrassed by your age

Our bigger blessing, girl
Is being young
The power of not knowing
Where you belong

I try so hard to keep it
Not to lose that secret
Waiting for someone like you
to come along

Maybe it was me
that made you old
stole whatever it was that
made you glow
a little touch of something
a lot of work for nothing
and now our heart, once open,
will be closed

Juon aikalailla kahvin päivässä.

Jos ei aamulla kotona, niin koulussa ennen iltapäivätuntia. Jos ei ole iltapäivätuntia tai on viikonloppu,

niin kahvilassa, ja jos ei siellä niin sitten takaisin kotona.

Toinen päivä vuorilla luistelemassa

Eräänä onnistuneena perjantaina

Stereotypiat hyvin todettu todeksi

Päiviä kotona

Candelon hautausmaa. Tai siis hautausseinä?

Marzia

Vanhempia odottamassa keskipäivällä lastensa ulospääsyä koulusta.

Joskus viihdyn huisasti enemmän kameran takana kuin edessä

Antikvariaasiset myyjäiset!

Halusin ostaa tuolta kaiken. Ostinkin vähän kaiken:

Kultaa ja hopeaa, metallia kiiltävää. Harakka-minä oli tyytyväinen.

Kävelin yhtenä perjantaina Biellassa ja löysin suuren taidemaalauskaupan jonka lattioita peittää persialaiset matot ja siellä on myytävänä suuria kopioita suurista taideteoksista. Koska se ei ollut silloin auki,
mentiin sinne siskoni kanssa seuraavana sunnuntaina syötyämme aamupalan läheisessä kahvilassa.
Oi taidemaalaus, tuolla sitten kun joskus asetun aloilleni suureen omaan talooni -unelmat lähtivät hyrräämään aivan uudelle tasolle.

Kahden kuukauden aikana olen siis unelmoinut paljon,

etsinyt paikkaani, istuutuessani vähän vielä hakenut mukavuutta keikuttelemalla pyllyäni,

mutta lopulta kutakuinkin löytänyt sen.

Yrittänyt oppia sisäistämään tekemiseni ja missä milloinkin olemiseni, sillä olen siinä yhä huono.

Nähnyt muitakin paikkoja, muita arkia, löytänyt realistisempaa ja laajempaa näköalaa.

Kaiken kaikkiaan olen iloinen että kevät on täällä, minulla vielä kolme päivää jäljellä elämäni kauneimmassa iässä olemisesta ja ystäviä joiden kanssa aloittaa täysi-ikäisyyden ensimmäiset askeleet.